Päivämäärä:
 |
 |
|
|
Liberialainen poika palaamassa Lofan maakuntaan / Foyan väliaikaisleiri / UNHCR / R. Goldstein-Rodríguez / Elokuu 2005 |
|
|
|
Kuka on pakolainen?
Pakolainen on henkilö, "jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainon kohteeksi rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa tai mielipiteensä vuoksi tai sen takia, että hän kuuluu tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään, ja joka oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja joka tällaisen uhan vuoksi ei voi tai ei halua palata kyseiseen maahan."
Vuoden 1951 sopimus pakolaisten oikeudellisesta asemasta
1. Miten pakolaisia suojellaan?
Normaalisti valtion tehtävänä on turvata kansalaistensa keskeiset ihmisoikeudet ja fyysinen turvallisuus. Mutta kun siviilihenkilöistä tulee pakolaisia, tämä suojaava verkosto katoaa. UNHCR:n tärkein tehtävä kansainvälisen suojelun kannalta on huolehtia siitä, että valtiot tulevat tietoisiksi velvollisuudestaan antaa pakolaisille ja turvapaikanhakijoille suojaa ja että ne toimivat sen mukaisesti. UNHCR ei kuitenkaan ole ylivaltiollinen järjestö, eikä se voi ottaa hallitukselle kuuluvaa vastuuta. Maat eivät saa pakottaa pakolaisia takaisin alueelle, jossa heitä uhkaa vaara, eivätkä syrjiä pakolaisia.
Takaisin listaan
2. Mitä oikeuksia pakolaisella on?
Pakolaisella on oikeus turvapaikkaan. Mutta kansainvälinen suojelu on enemmän kuin pelkkää fyysistä turvallisuutta. Pakolaisten on saatava vähintään samat oikeudet ja sama perusapu kuin keiden tahansa ulkomaalaisten, joilla on oleskelulupa maassa, ja tähän sisältyy ajatuksen vapaus, liikkumisvapaus ja se, että ketään ei kiduteta eikä kohdella nöyryyttävästi. Sama koskee taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia: pakolaisella on oltava mahdollisuus lääkärinhoitoon, koulunkäyntiin ja oikeus tehdä työtä. Jos maahan tulee yllättäen suuri joukko pakolaisia hakemaan turvaa, maan hallituksella ei ehkä ole välittömästi resursseja heidän auttamisekseen. Silloin UNHCR ja muut kansainväliset järjestöt voivat auttaa heitä taloudellisesti ja järjestää heille tarvikkeita, majoitusta, työvälineitä, koulutusta ja lääkärinhoitoa. Mm. ammattikoulutuksella ja tukemalla työelämään sijoittumista UNHCR auttaa pakolaisia oppimaan huolehtimaan itsestään niin pian kuin mahdollista.
Takaisin listaan
3. Mitä velvoitteita pakolaisella on?
Pakolaisten on noudatettava turvapaikkamaan lakeja ja asetuksia.
Takaisin listaan
4. Kuka päättää, onko henkilö pakolainen?
Kyseisen maan vastuulliset viranomaiset käynnistävät turvapaikkaprosessin henkilön turvapaikantarpeen arvioimiseksi. UNHCR voi tarjota viranomaisille neuvoja ja opastusta turvapaikkakysymyksissä, ja se myös seuraa, miten eri valtiot noudattavat vuoden 1951 pakolaissopimusta. UNHCR suosittelee lyhyitä käsittelyaikoja, joustavaa ja humaania turvapaikkamenettelyä ja kiinnittää huomiota siihen, miten vaikeaa vainon toteennäyttäminen on. UNHCR:n toimeenpaneva komitea, jossa on 61 jäsenmaata, julkaisee ei-sitovia suuntaviivoja, ja järjestön käsikirja "Pakolaisten oikeudellisen aseman toteamisessa noudatettavasta menettelystä ja sen kriteereistä" on suuntaa antava tulkinta vuoden 1951 pakolaissopimuksesta. Maissa, jotka eivät ole liittyneet kansainväliseen pakolaissopimukseen mutta jotka pyytävät UNHCR:n apua, järjestö voi suorittaa turvapaikka-arvioinnin ja tarjota suojelua ja apua.
Takaisin listaan
5. Katsotaanko pakolaisiksi henkilöt, jotka pakenevat sotaa tai sodantapaisia olosuhteita kuten nälänhätää ja etnistä väkivaltaa?
Vuoden 1951 pakolaissopimuksessa, tärkeimmässä pakolaisoikeutta koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa, ei erikseen käsitellä tilannetta, jossa siviilit pakenevat konfliktia, vaikka suurimmat pakolaiskatastrofit viime vuosina ovat johtuneet sisällissodista ja etnisestä tai uskonnollisesta väkivallasta. UNHCR kuitenkin katsoo pakolaisiksi tällaisia olosuhteita pakenevat henkilöt, jos heidän maansa hallitus ei voi tai ei halua suojella heitä. Afrikan OAU-sopimuksen ja Latinalaisen Amerikan Cartagena-julistuksen tapaiset alueelliset sopimukset tukevat UNHCR:n kantaa. Jotkut etenkin Länsi-Euroopan maat katsovat, että siviilihenkilöille, jotka ovat paenneet sotaa käyvästä maasta tai jotka pelkäävät ei-valtiollisten ryhmittymien kuten miliisin tai kapinallisten vainoa, ei pitäisi antaa muodollista pakolaisstatusta. UNHCR:n käsityksen mukaan sillä, kuka vainoaja on, ei ole ratkaisevaa merkitystä turvapaikka-arvion kannalta, vaan oleellista on, tarvitseeko henkilö kansainvälistä suojelua sen vuoksi, että hän kotimaassaan on turvaton.
Takaisin listaan
6. Kuka auttaa maansisäisiä pakolaisia?
Maansisäiset pakolaiset pakenevat usein kodeistaan samoista syistä kuin muutkin pakolaiset, mutta jäävät maan rajojen sisäpuolelle, missä noudatetaan kotimaan lainsäädäntöä. UNHCR:llä ei ole erityistä mandaattia maansisäisten pakolaisten auttamiseksi, mutta se auttaa silti useita miljoonia ihmisiä eri kriisipesäkkeissä, vaikkakaan ei kaikkia maailman maansisäisiä pakolaisia, joiden lukumääräksi arvioidaan 20-25 miljoonaa. YK:n pääsihteerin tai yleiskokouksen kehotuksesta UNHCR voi auttaa maansisäisiä pakolaisia sillä edellytyksellä, että kyseessä oleva maa antaa suostumuksensa. Näin on viime vuosina tapahtunut Lähi-idässä, Balkanilla, Afrikassa ja Afganistanissa.
Takaisin listaan
7. Onko jokaisen pakolaisen käytävä läpi henkilökohtainen turvapaikka-arviointi?
Jokaisen turvapaikanhakijan on yleensä todistettava, että hänen pelkonsa joutua vainon kohteeksi on perusteltu. Joukkopakotilanteessa kuten esimerkiksi Kosovossa tai Keski-Afrikan suurten järvien alueella ei kuitenkaan ole mahdollista suorittaa yksilöllistä turvapaikkaharkintaa. Tällaisissa oloissa, etenkin kun kaikki ryhmän jäsenet pakenevat samoista syistä, saattaa olla paikallaan tehdä "kollektiivinen" pakolaisuusharkinta sen sijaan että jokainen yksilö arvioitaisiin erikseen. Tässä tilanteessa jokainen pakeneva siviilihenkilö katsotaan pakolaiseksi, mikäli päinvastaisesta ei ole näyttöä.
Takaisin listaan
8. Miten UNHCR erottaa pakolaisen taloudellisista syistä maahan muuttavasta henkilöstä?
Taloudellisista syistä maahan muuttava henkilö on yleensä lähtenyt kotimaastaan vapaaehtoisesti etsimään parempaa tulevaisuutta muualta. Jos hän päättäisi palata kotiin, hän olisi turvassa kotimaassaan. Pakolaiset pakenevat, koska he ovat vaarassa joutua vainon kohteiksi eivätkä vallitsevassa tilanteessa voi palata turvallisesti kotiinsa.
Takaisin listaan
9. Voivatko hallitukset lähettää takaisin henkilöitä, joita ei katsota pakolaisiksi?
Kun asianmukaisessa turvapaikkamenettelyssä on päätetty, että henkilö ei tarvitse kansainvälistä suojelua, kyseessä oleva henkilö on samanlaisessa tilanteessa kuin muut vailla oleskelulupaa olevat ulkomaalaiset, ja hänet voidaan karkottaa maasta. UNHCR korostaa kuitenkin, että myös aseellisten konfliktien tai laajalle levinneen väkivallan raaistamista maista tulevat henkilöt tarvitsevat suojelua. Järjestö toimii myös sen puolesta, että kielteisen päätöksen saaneilla turvapaikanhakijoilla on oikeus saada asiansa uudelleen käsittelyyn ennen karkotusta.
Takaisin listaan
10. Voiko aseistakieltäytyjä olla pakolainen?
Jokaisella maalla on oikeus vaatia, että sen kansalaiset kantavat asetta kansallisessa hätätilassa. Kansalaisilla täytyy myös olla oikeus kieltäytyä aseista omantunnon syistä. Niissä tapauksissa joissa omantunnonsyitä ei oteta huomioon tai kun konflikti rikkoo kansainvälisiä normeja, aseistakieltäytyjä, joka pelkää joutuvansa poliittisista tai muista syistä vainon kohteeksi, voi olla oikeutettu pakolaisstatukseen.
Takaisin listaan
11. Voiko rikollinen olla pakolainen?
Rikollinen, joka on tuomittu rikoksesta olosuhteissa, joissa hänen oikeutensa on turvattu, ja pakenee maastaan välttääkseen joutumasta vankilaan, ei välttämättä ole pakolainen. Mutta henkilöltä, jota syytetään ei-poliittisista rikoksista ja jota ehkä samalla vainotaan poliittisista tai muista syistä, ei välttämättä evätä pakolaisstatusta, olipa hän syyllinen tai syytön. Ihmiset, jotka on tuomittu poliittisesta "rikoksesta", saattavat myös aivan hyvin olla pakolaisia.
Takaisin listaan
12. Voiko sotarikollinen olla pakolainen?
Henkilöt, jotka ovat osallistuneet sotarikoksiin, kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeussopimusten loukkauksiin tai terroritekoihin, eivät ole oikeutettuja siihen suojeluun, johon pakolaisilla on oikeus. Käytännössä erityisesti joukkopakotilanteessa UNHCR:n tapaisen humanitaarisen järjestön, joka ei ole poliisiviranomainen eikä oikeusistuin, on joskus vaikeaa erottaa räikeistä ihmisoikeusloukkauksista epäiltyjä henkilöitä bona fide -pakolaisista. Esimerkiksi 1990-luvulla tunnettuja ruandalaisia sotarikollisia asui naapurimaihin perustetuissa valtavissa pakolaisleireissä. Käytännöllisin ratkaisu ongelmaan on tukea esimerkiksi Ruandan ja entisen Jugoslavian kansainvälisten tuomioistuinten aloitteita sotarikollisten asettamiseksi syytteeseen. UNHCR on velvollinen antamaan näitä asioita koskevat olennaiset tiedot näille tuomioistuimille ja asiaan liittyville YK:n elimille, mutta samalla sen on muistettava käsitellä pakolaisten UNHCR:n kenttätyöntekijöille luottamuksellisesti antamia tietoja varovaisesti.
Takaisin listaan
13. Voiko sotilas olla pakolainen?
Pakolainen on siviilihenkilö. Henkilöä, joka jatkaa aseellista taistelua turvapaikkamaasta käsin, ei voi pitää pakolaisena.
Takaisin listaan
14. Voivatko pakolaisia olla naiset, jotka ovat vaarassa joutua vainon kohteeksi sen takia, että he kieltäytyvät noudattamasta yhteiskunnallisia normeja?
Miesten tavoin myös naisia voidaan vainota poliittisista, etnisistä tai uskonnollisista syistä. Pakolaisena voidaan pitää myös henkilöä, joka on joutunut pakenemaan siitä syystä, että hän on joutunut syrjinnän tai vakavan vainon kohteeksi koska ei pysty sopeutumaan tiukkoihin yhteiskunnallisiin normeihin. Vainoaja voi olla valtion viranomainen tai ei-valtiollinen taho, jos valtio ei pysty tarjoamaan riittävää suojelua. Vainoamista voi olla raiskauksen tapainen seksuaalinen väkivalta. Syrjinnällä tarkoitetaan tässä sitä, että siitä on seurauksia, jotka selvästi vahingoittavat kyseistä henkilöä. Pakolaiseksi voidaan katsoa nainen, joka pelkää joutuvansa hyökkäyksen kohteeksi sen takia, että hän kieltäytyy käyttämästä chadoria (peittämään päänsä huivilla) tai noudattamasta muunlaisia pukeutumissääntöjä, tai siitä syystä, että hän haluaa valita miehensä itse ja elää riippumatonta elämää. Vuonna 1984 Euroopan parlamentti päätti, että naisten, jotka ovat joutuneet julman tai epäinhimillisen kohtelun kohteeksi siitä syystä, että he eivät noudata sovinnaisia yhteiskunnallisia tapoja, katsotaan pakolaisuusarviota tehtäessä kuuluvan tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään. Yhdysvalloilla ja Kanadalla on sukupuolisen vainon arviointia varten laaja ohjeisto, ja Saksassa, Alankomaissa ja Sveitsissä kehitys on mennyt samaan suuntaan. Ruotsissa maahanmuuttovirasto antoi maaliskuussa 2001 erityisiä toimintaohjeita, jotka koskivat turvapaikkaa hakevien naisten erityistä suojeluntarvetta.
Takaisin listaan
15. Voiko nainen, joka pelkää itsensä tai lapsensa joutuvan ympärileikatuksi, saada pakolaisstatuksen?
Ranskassa, Alankomaissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa on virallisesti tunnustettu, että ympärileikkaus on yksi sukupuolisen vainon muoto ja että se voi olla peruste pakolaisstatuksen antamiselle. Eräässä tapauksessa tunnustettiin pakolaiseksi nainen, joka pelkäsi joutuvansa kotimaassaan vainon kohteeksi koska kieltäytyi pakottamasta tytärtään ympärileikkaukseen.
Takaisin listaan
16. Voiko henkilö, joka pelkää joutuvansa vainotuksi seksuaalisen suuntautumisensa takia, olla oikeutettu pakolaisstatukseen?
Homoseksuaalit voivat olla oikeutettuja pakolaisstatukseen sillä perusteella, että heitä vainotaan sen takia, että he kuuluvat tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään. UNHCR katsoo, että henkilöt, jotka joutuvat hyökkäyksen, epäinhimillisen kohtelun tai vakavan syrjinnän kohteeksi homoseksuaalisuuden takia ja joiden hallitukset ovat kykenemättömiä tai haluttomia suojelemaan heitä, on tunnustettava pakolaisiksi.
Takaisin listaan
17. Mitä on tilapäinen suojelu?
Suurten pakolaisryhmien saapuessa maahan jotkut maat tarjoavat toisinaan "tilapäistä suojaa". Näin tapahtui esimerkiksi entisessä Jugoslaviassa 1990-luvun alussa ja myöhemmin Kosovossa, kun vakinainen turvapaikkamenettely oli ylikuormitettu. Tällaisissa tilanteissa ihmiset voivat nopeasti saada suojaa toisista maista ilman että heille taataan pysyvää turvapaikkaa. "Tilapäinen suojelu" voi tietyissä olosuhteissa siten olla eduksi sekä hallituksille että turvapaikanhakijoille. Mutta se ei korvaa suojelua laajemmassa merkityksessä, johon sisältyy sopimuksen mukainen pakolaisstatus, vaan pelkästään täydentää sitä. Tilapäistä suojelua ei pitäisi pidentää, ja UNHCR suosittelee, että kohtuullisen ajanjakson jälkeen tätä suojelua saavat henkilöt voisivat vaatia täyttä pakolaisstatusta. Niitä, joilta mahdollisesti evätään pakolaisstatus, ei silti pitäisi kieltää jäämästä turvapaikkamaahan, ennenkuin he pystyvät palaamaan ilman vaaraa.
Takaisin listaan
18. Mitä UNHCR tekee suojellakseen pakolaisia fyysiseltä väkivallalta?
Pakolaisista vanhukset, naiset ja lapset ovat usein alttiita väkivallalle. Varsinkin raiskaukset ovat yleisiä vainossa, jossa perheitä ajetaan pois kodeistaan, kun siviiliväestö enenevässä määrin tarkoituksella otetaan fanaattisen sodankäynnin kohteeksi. Siviilit voivat joutua virkailijoiden, paikallisväestön ja toisten pakolaisten seksuaalisen väkivallan kohteeksi pakomatkalla ja turvapaikkamaahan saapuessaan. UNHCR:n kenttätyöntekijät yrittävät parantaa olosuhteita tällaisen väkivallan ehkäisemiseksi. Järjestö tarjoaa uhreille myös erityishoitoa ja tukee oikeudellisia seurantatoimia, kuten rikoksista epäiltyjen asettamista syytteeseen. Ennalta ehkäisevä toimenpide on myös pakolaisleirien parempi suunnittelu siten, että ne ovat öisin valaistuja ja että pakolaiset itse partioivat ja valvovat turvallisuutta öiseen aikaan.
Takaisin listaan
19. Voivatko pakolaiset pyytää uudelleensijoittamista johonkin tiettyyn maahan?
Normaalisti eivät. Perheen yhdistämiseksi pakolaiset voivat kuitenkin pyytää uudelleensijoittamista maihin, joissa heillä on lähisukulaisia.
Takaisin listaan
20. Miten UNHCR suhtautuu kiintiöpakolaisten uudelleensijoittamiseen kolmanteen maahan?
Pysyvä ratkaisu, johon pakolaisten enemmistön osalta pyritään, on vapaaehtoinen paluu kotimaahan. Vainon uhkan tai muiden syiden takia osa ihmisistä ei kuitenkaan voi palata eikä myöskään jäädä pysyvästi ensimmäiseen turvapaikkamaahan. Sellaisissa olosuhteissa uudelleensijoitus kolmanteen maahan saattaa olla ainoa mahdollinen ratkaisu.
Takaisin listaan
21. Mitkä maat ottavat vastaan kiintiöpakolaisia?
YK:n 189 jäsenmaasta vain muutamalla harvalla on vuotuinen kiintiö pakolaisten vastaanottamiseksi. Nämä maat ovat Australia, Kanada, Tanska, Suomi, Uusi-Seelanti, Norja, Ruotsi, Alankomaat ja Yhdysvallat. Muut maat voivat ottaa huomioon UNHCR:n hakemukset tapauskohtaisesti, tavallisesti sukulaisuuden tai vahvojen kulttuurisiteiden takia.
Takaisin listaan
22. Miksi UNHCR ei aina täytä kiintiöitä?
Hallitukset eivät aina ole valmiita sopeuttamaan kiintiöitään nopeasti muuttuviin tarpeisiin vaan perustavat kiintiöitä kotimaisten eturyhmien toiveiden mukaan ja valitsevat tiettyjä kansallisuuksia. Kiintiöpakolaisia vastaanottavat maat voivat myös hylätä hakemuksia, mikäli perheet kärsivät vakavista lääketieteellisistä ongelmista ja ehkä tarvitsevat kallista hoitoa ja yhteiskunnan tukea tai eivät ehkä kykene kotoutumaan nopeasti. Vaikka monet maat hyväksyvät henkilöitä, joilla on erilaisia vaikeuksia, useimmat vastaanottajamaat suosivat yleensä hyvin koulutettuja pakolaisia, joilla on vahvat sukulais- ja kulttuurisiteet, sekä perheitä, jotka eivät ole hajonneet ja jotka suurella todennäköisyydellä pystyvät sopeutumaan lyhyessä ajassa. Ne voimakkaan suojelun tarpeessa olevat ihmiset, joita UNHCR yrittää sijoittaa uudelleen, eivät aina ole tällaisia perheitä.
Takaisin listaan
23. Miten yksin saapuvat lapset voivat löytää perheensä?
Yksin saapuvalla lapsella tarkoitetaan "lasta, joka on erossa molemmista vanhemmistaan ja vailla lain tai tavan mukaan vahvistettua huoltajaa". Yksin saapuvien lasten määrä vaihtelee voimakkaasti. Usein se on 2-5 prosenttia pakolaispopulaatiosta, ja Euroopassa äskettäin suoritetussa tutkimuksessa UNHCR arvioi, että neljä prosenttia turvapaikanhakijoista on yksin saapuvia lapsia. UNHCR tekee yhteistyötä Punaisen Ristin, Unicefin ja Pelastakaa lapset -järjestön tapaisten järjestöjen kanssa yksin saapuvien lasten tunnistamiseksi ja rekisteröimiseksi ja heidän vanhempiensa selvittämiseksi. 1990-luvun puolivälissä Ruandassa arviolta 67,000 lasta saatiin palautetuiksi takaisin perheidensä yhteyteen.
Takaisin listaan
24. Onko salamatkustajia tai merellä pelastettuja ihmisiä varten olemassa erityisiä turvapaikkaa koskevia toimintaohjeita?
Aluksen päälliköllä on kansainvälisen lain mukaan velvollisuus pelastaa merihädässä olevat ihmiset. He saattavat olla turvapaikanhakijoita kuten vietnamilaisten venepakolaisten joukkopaossa oli asian laita. Salamatkustajat voivat olla myös turvapaikanhakijoita. Merellä pelastetut henkilöt on päästettävä maihin seuraavassa satamassa, johon alus poikkeaa, ja siellä heidät on ainakin tilapäisesti päästettävä maahan odottamaan uudelleensijoitusta toiseen maahan. Jotkut valtiot ovat antaneet takeet siitä, että ne ottavat vastaan niiden lipun alla purjehtiviin aluksiin merihädästä pelastetut ihmiset. Turvapaikkaa hakevista salamatkustajista ei ole sitovaa kansainvälistä sopimusta, ja tapa millä eri maat ottavat heidät vastaan vaihtelee suuresti. UNHCR suosittelee, että salamatkustajien sallitaan mahdollisuuksien mukaan tulla maihin ensimmäisessä satamassa, jossa laiva poikkeaa ja jossa paikalliset viranomaiset voivat tehdä pakolaisuusarvioinnin. Jos satama ei salli salamatkustajien maihintuloa ja jos aluksen seuraava satama on maassa, jossa salamatkustajan henki on vaarassa, toiminta on rinnastettavissa henkilön palauttamiseen vasten hänen tahtoaan (refoulement). Tällaisissa tapauksissa UNHCR:n henkilökunta yrittää järjestää haastattelun aluksella, ja mikäli turvapaikanhakija todetaan pakolaiseksi, UNHCR auttaa löytämään pysyvän ratkaisun, tavallisesti uudelleensijoittamisen kolmanteen maahan pakolaiskiintiön puitteissa.
Takaisin listaan
25. Mitä UNHCR tekee ehkäistäkseen valtiottomuutta?
Oikeus kansalaisuuteen on yleisesti tunnustettu kansainvälisessä oikeudessa ja kansalaisuudesta voidaan johtaa muita oikeuksia. Maailmassa on kuitenkin todennäköisesti useita miljoonia ihmisiä, jotka edelleen ovat valtiottomia. Tällaisia ihmisiä on varsinkin eräissä aikaisemmin Neuvostoliittoon kuuluneissa maissa. Ongelma voi olla erittäin vaikea seka-avioliitoissa syntyville lapsille tai lapsille, jotka ovat syntyneet muualla kuin vanhempiensa kotimaassa, koska he eivät välttämättä saa synnyinmaansa kansalaisuutta. Tätä kysymystä käsitellään lukuisissa kansainvälisiä asiakirjoissa, muun muassa YK:n yleisessä ihmisoikeuksien julistuksessa, sopimuksessa valtiottomien henkilöiden oikeudellisesta asemasta vuodelta 1954 ja sopimuksessa valtiottomuuden rajoittamisesta vuodelta 1961, jossa korostetaan, että ihmiseltä ei saa evätä kansalaisuutta rodun eikä etnisten, uskonnollisten tai poliittisten syiden takia. Siinä luonnostellaan erilaisia toimenpiteitä ja vaiheita, joilla alueelta toiselle tapahtuvasta uudelleensijoituksesta johtuvaa valtiottomuutta voitaisiin ehkäistä, ja luodaan sääntöjä, joiden mukaan sellaiset maassa syntyneet lapset, joista muuten tulisi valtiottomia, voivat saada kansalaisuuden. YK:n yleiskokous on antanut sopimuksen noudattamisen valvonnan UNHCR:n tehtäväksi.
Takaisin listaan |
|
|
