Päivämäärä:
 |
 |
|
|
Vuoden 1951 pakolaissopimus
|
|
|
|
Vuoden 1951 sopimus pakolaisten oikeudellisesta asemasta – kysymyksiä ja vastauksia
1. Sopimuksen historia
Kansainliitto, YK:n edelläkävijä, alkoi kehittää kansainvälistä oikeutta, sopimuksia ja suuntaviivoja pakolaisten turvaksi jo 1900-luvun alkupuolella. Tämä työ saavutti huippunsa 28. heinäkuuta 1951, kun erityinen YK-konferenssi hyväksyi sopimuksen pakolaisten oikeudellisesta asemasta.
Sopimus selvittää yksityiskohtaisesti, kuka on pakolainen ja millaista oikeusturvaa, muuta apua ja sosiaalisia oikeuksia pakolaisen on saatava sopimuksen allekirjoittajavaltioissa. Sopimuksesta käyvät myös ilmi pakolaisen velvollisuudet isäntämaata kohtaan ja se, että tietynlaisilla henkilöillä, kuten esimerkiksi sotarikollisilla, ei ole oikeutta pakolaisasemaan.
Ensimmäinen asiakirja rajoittui lähinnä suojelemaan eurooppalaisia pakolaisia toisen maailmansodan jälkeen, mutta pöytäkirjassa vuodelta 1967 sopimus laajennettiin kattamaan kaikki maailman pakolaiset. Vuoden 1951 sopimus on myös antanut kimmokkeen alueellisille asiakirjoille kuten Afrikan pakolaissopimukselle vuodelta 1969 (OAU-sopimus) ja Latinalaisen Amerikan Cartagenan julistukselle vuodelta 1984.
Tanska ratifioi sopimuksen ensimmäisenä joulukuun 4. päivänä vuonna 1952. Sen jälkeen yhteensä 143 maata on allekirjoittanut jommankumman tai molemmat YK-asiakirjat. Maailmanlaajuisen siirtolaisuuden muutettua luonnettaan ja pakolaisten määrän lisäännyttyä viime vuosina jyrkästi vuoden 1951 sopimuksen merkitys on kuitenkin kyseenalaistettu – ironista kylläkin – erityisesti sen synnyinsijoilla Euroopassa.
Tällä hetkellä UNHCR avustaa noin 20 miljoonaa ihmistä. Tämä sopimus, joka on osoittautunut huomattavan joustavaksi nopeasti muuttuvina aikoina, on edelleen pakolaisten suojelun kulmakivi.
Takaisin listaan
2. Kuka on pakolainen?
Vuoden 1951 sopimus pakolaisten oikeudellisesta asemasta määrittelee pakolaisen henkilöksi "joka on paennut kotimaastaan, koska hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi rotunsa, etnisen taustansa, uskontonsa, kansallisuutensa tai poliittisen käsityksensä takia tai sen takia, että hän kuuluu tiettyyn yhteiskuntaryhmään, ja joka oleskelee sen maan ulkopuolella, jonka kansalainen hän on, ja joka mainitun uhan vuoksi ei voi tai halua palata takaisin.
Takaisin listaan
3. Miksi sopimus on tärkeä?
Tämä oli ensimmäinen todella kansainvälinen sopimus, joka kattoi tärkeimmät asiat pakolaisen elämässä. Se tuo selkeästi esiin joukon perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, joiden pitäisi olla vähintäänkin samat kuin muilla maassa oleskelevilla ulkomaalaisilla ja monessa tapauksessa samat kuin maan kansalaisilla. Sopimus tunnusti pakolaiskriisien kansainvälisen laajuuden ja kansainvälisen yhteistyön tarpeen sekä tarpeen jakaa vastuuta valtioiden kesken ongelman ratkaisemiseksi.
Takaisin listaan
4. Mitä vuoden 1951 sopimus sisältää?
Sopimus määrittelee pakolaiskäsitteen. Se luettelee lyhyesti pakolaisen oikeudet, muun muassa uskonnon- ja liikkumisvapauden, oikeuden tehdä työtä, saada koulutusta ja saada matkustusasiakirjoja, mutta se myös painottaa pakolaisen velvollisuuksia isäntämaata kohtaan. Ratkaisevan tärkeän sopimuskohdan mukaan pakolaisia ei saa lähettää takaisin maahan, jossa he saattavat joutua vainon kohteiksi (refoulement). Se ilmaisee myös, mitä yksilöitä ja ryhmiä sopimus ei koske.
Takaisin listaan
5. Mitä vuoden 1967 pöytäkirja sisältää?
Vuoden 1967 pöytäkirjassa todetaan, että vuoden 1951 sopimus koskee kaikkia pakolaisia riippumatta paikasta ja ajasta, ts. myös siitä, sattuivatko pakolaisuuteen johtaneet tapahtumat ennen tammikuun 1. päivää vuonna 1951.
Takaisin listaan
6. Mitä suojelu merkitsee?
Maan hallitus on vastuussa lain ja järjestyksen ylläpitämisestä. Jos hallitus ei enää voi tai halua suorittaa tätä tehtävää, kuten usein on asian laita konfliktin tai sisäisten levottomuuksien sattuessa, voi tämä johtaa siihen, että ihmiset pakenevat kodeistaan, jos he uskovat keskeisten ihmisoikeuksiensa olevan uhattuina. Usein he pakenevat toiseen maahan, jossa heidät voidaan luokitella pakolaisiksi ja jossa heille voidaan taata perusoikeudet.
Takaisin listaan
7. Kuka suojelee pakolaisia?
Turvapaikkamaan hallitus on ensisijaisesti vastuussa pakolaisten suojelusta, ja sopimuksen ja/tai pöytäkirjan allekirjoittaneet 145 maata ovat velvollisia noudattamaan niiden määräyksiä. UNHCR:n tehtävänä on valvoa määräysten noudattamista ja puuttua asiaan, mikäli tämä on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että hyvässä uskossa toimineet pakolaiset (bona fide -pakolaiset) saavat turvapaikan ja ettei heitä palauteta väkisin takaisin maihin, joissa heidän henkensä saattaa olla vaarassa. Järjestö etsii tapoja auttaa pakolaisia luomaan uusi elämä, joko sopeutumalla paikallisiin oloihin tai palaamalla vapaaehtoisesti takaisin kotimaahan tai, jos tämä ei ole mahdollista, sijoittumalla uudelleen kolmanteen maahan.
Takaisin listaan
8. Onko sopimuksella edelleen merkitystä uudella vuosituhannella?
Kyllä. Alun perin sopimuksen tarkoituksena oli käsitellä toisen maailmansodan jälkeisiä ongelmia ja itä- ja länsiblokin välisiä kasvavia jännitteitä. Sen jälkeen konfliktien ja siirtolaisuuden luonne on suuresti muuttunut, mutta sopimus on silti osoittautunut hämmästyttävän kestäväksi välineeksi, joka on auttanut suojelemaan 50 miljoonaa ihmistä hyvin erilaisissa tilanteissa. Sopimus tulee aina olemaan tarpeellinen, niin kauan kuin ihmisiä vainotaan yksilöinä tai ryhminä.
Takaisin listaan
9. Onko sopimuksen tarkoitus olla siirtolaisuutta säätelevä väline?
Ei. Miljoonat "taloudellisista" ja muista syistä maahan muuttavat henkilöt ovat viime vuosikymmeninä käyttäneet hyväkseen parantuneita yhteyksiä etsiäkseen parempaa tulevaisuutta kotimaansa ulkopuolella, ennen muuta länsimaissa. Heidät sekoitetaan valitettavan usein bona fide -pakolaisiin, jotka pakenevat koska heitä vainotaan ja heidän henkensä on vaarassa. Tämän päivän siirtolaisuus voi olla rakenteeltaan erittäin monimutkaista: on taloudellisista syystä maahan muuttavia henkilöitä, pakolaisia, muita siirtolaisia ja näiden yhdistelmiä. Hallitusten asema ei ole kadehdittava, kun ne joutuvat erottelemaan näitä eri ryhmiä toisistaan ja huolehtimaan siitä, että ne, jotka todella ovat pakolaisia, saavat asiansa käsitellyiksi asiallisissa ja oikeudenmukaisissa turvapaikkaprosesseissa.
Takaisin listaan
10. Millä tavoin pakolaiset ja taloudellisista syistä maahan muuttavat henkilöt eroavat toisistaan?
Taloudellisista syistä maahan muuttava on yleensä lähtenyt kotimaastaan vapaaehtoisesti etsimään parempaa tulevaisuutta muualta. Jos hän päättäisi palata kotimaahansa, hän nauttisi edelleen maan hallituksen suojelua. Pakolaiset pakenevat, koska he pelkäävät vainoa. Vallitsevissa olosuhteissa he eivät voi palata turvallisesti kotimaahansa.
Takaisin listaan
11. Käsittääkö sopimus maansisäiset pakolaiset?
Ei nimenomaisesti. Pakolaiset ovat henkilöitä, jotka ovat ylittäneet toisen maan rajan etsiäkseen turvapaikkaa. Maansisäiset pakolaiset ovat voineet paeta samanlaisista syistä, mutta he ovat oman maansa rajojen sisäpuolella ja kuuluvat siten edelleen kotimaansa lakien alaisuuteen. UNHCR auttaa useita miljoonia maansisäisiä pakolaista erityisissä kriisitilanteissa, mutta ei kuitenkaan maailman kaikkia maansisäisiä pakolaisia, joita arvioidaan olevan 20-25 miljoonaa. Kansainvälisillä foorumeilla käydään tällä hetkellä vilkasta keskustelua siitä, miten tämän pakolaisryhmän suojelua voitaisiin parantaa ja kenelle vastuu siitä kuuluu.
Takaisin listaan
12. Voiko sopimus ratkaista pakolaisongelmia?
Ihmiset joutuvat pakolaisiksi joko yksilöinä tai joukkopaon yhteydessä kotimaassa syntyneiden poliittisten, uskonnollisten, sotilaallisten tai muiden ongelmien takia. Sopimusta ei laadittu paon taustalla olevien syiden selvittämiseksi vaan sen seurausten lievittämiseksi tarjoamalla uhreille tietynasteista kansainvälistä oikeusturvaa ja muuta apua ja auttamalla pakolaisia vähitellen aloittamaan uusi elämä. Oikeusturva saattaa auttaa ongelman kokonaisratkaisua, mutta koska pakolaisten lukumäärä viimeisten vuosikymmenten aikana on lisääntynyt jyrkästi, on käynyt ilmeiseksi että humanitaariset panostukset eivät kriisinhallinnassa voi korvata poliittisia ratkaisuja.
Takaisin listaan
13. Mitä velvoitteita pakolaisella on?
Pakolaisten on noudatettava turvapaikkamaan lakeja ja asetuksia.
Takaisin listaan
14. Onko sopimuksen solmivan valtion annettava pysyvä turvapaikka kaikille pakolaisille?
Sopimus ei tarjoa automaattista tai pysyvää suojaa. Joskus pakolaiset asettuvat turvapaikkamaahansa pysyvästi ja kotoutuvat sinne, mutta voi käydä myös niin, että henkilö lakkaa olemasta pakolainen, kun pakolaisuuden perustetta ei enää ole olemassa. UNHCR:n käsityksen mukaan vapaaehtoinen paluu kotimaahan on paras ratkaisumalli, edellyttäen että kotimaan turvallisuustilanne sen sallii.
Takaisin listaan
15. Voivatko maat, jotka eivät ole allekirjoittaneet sopimusta, kieltäytyä vastaanottamasta mahdollisia pakolaisia?
Käsite refoulement tarkoittaa sitä, että henkilö lähetetään vastoin tahtoaan takaisin maahan, jossa hän on vaarassa joutua vainon kohteeksi. Non-refoulement-periaate on osa kansainvälistä tapaoikeutta ja sitoo kaikkia valtioita. Siksi minkään valtion ei tällaisessa tilanteessa pidä karkottaa ketään.
Takaisin listaan
16. Keitä sopimus ei koske?
Henkilöitä, jotka ovat tehneet rikoksia rauhaa vastaan, sotarikoksia tai rikoksia ihmiskuntaa vastaan tai tehneet törkeitä epäpoliittisia rikoksia turvapaikkamaan ulkopuolella.
Takaisin listaan
17. Mitä tarkoitetaan "vainon harjoittajalla"?
Viittaako se henkilöön vai organisaatioon, joka ajaa ihmisiä pois kodeistaan? Vai hallituksiin, kapinallisryhmiin tai muihin ryhmiin? Vainon alkulähde ei kuitenkaan ole ratkaiseva arvioitaessa, onko henkilö oikeutettu pakolaisstatukseen. Tärkeää on se, onko henkilö oikeutettu kansainväliseen suojeluun, koska hän ei ole turvassa kotimaassaan.
Takaisin listaan
18. Mitä on tilapäinen suojelu?
Joskus valtiot tarjoavat "tilapäistä suojelua", kun niitä yllättäen kohta suuri pakolaistulva. Näin kävi entisessä Jugoslaviassa 1990-luvun alussa kun maiden turvapaikkavastaanottojärjestelmä joutui lujille. Tällaisissa tilanteissa ihmisiä voidaan nopeasti sijoittaa turvaan toisiin maihin ilman että he kuitenkaan saavat takeita pysyvästä turvapaikasta. Siten "tilapäinen suojelu" voi erityisolosuhteissa olla sekä hallitusten että turvapaikanhakijoiden edun mukaista. Se kuitenkin pelkästään täydentää sopimusta eikä korvaa suojelua laajemmassa merkityksessä, johon sisältyy sopimuksen mukainen pakolaisstatus.
Takaisin listaan
19. Voiko sotilas olla pakolainen?
Pakolainen on siviilihenkilö. Entiset sotilaat voivat olla oikeutettuja pakolaisstatukseen, mutta henkilö joka jatkaa osallistumista sotilaallisiin toimiin ei ole oikeutettu turvapaikkaan.
Takaisin listaan
20. Ovatko jotkut maat, esimerkiksi Euroopassa, jäämässä turvapaikanhakijatulvan alle?
Monissa maailman maissa, etenkin Euroopassa, ihmiset uskovat olevansa jäämässä turvapaikanhakijatulvan alle. Toisaalta pitää paikkansa että määrä on lisääntynyt monilla alueilla viime vuosikymmeninä, mutta toisaalta yksittäisten maiden ongelmat voivat olla hyvin suhteellisia. Ne maat, joihin toisinaan tulee suuria pakolaisryhmiä pitempinä ajanjaksoina, eivät ole teollisuusmaita vaan Afrikan ja Aasian maita, joiden taloudelliset voimavarat ovat paljon pienemmät.
Takaisin listaan
21. Jos maa liittyy sopimukseen, johtaako se siihen, että maahan saapuu yhä enemmän turvapaikanhakijoita?
Ei. Jotkut niistä valtioista, joihin on tullut eniten pakolaisia, eivät ole liittyneet pakolaissopimukseen. Geopoliittiset syyt tai perhesiteet vaikuttavat paljon enemmän siihen, miten "houkutteleva" tietty maa on.
Takaisin listaan
22. Merkitseekö sopimuksen allekirjoittaminen valtion suvereenisuuden vähenemistä?
Ei ole mitään ehdotonta suvereenisuutta. Kansainväliset suhteet eivät ole mahdollisia ilman kohtuullisia kompromisseja, jotka kaikki hyväksyvät. Pakolaisia koskevissa sopimuksissa valtioiden omat intressit yhdistyvät suojelukysymyksiin. Pakolaissopimus ei esimerkiksi sano mitään itse turvapaikkaprosessista. Jokainen yksittäinen valtio päättää itse, millaiseksi tuo prosessi muotoutuu.
Takaisin listaan
23. Voidaanko jokin maa julistaa "turvalliseksi" siinä merkityksessä, että kenelläkään ei katsota olevan syytä paeta sieltä?
Ei. Myös niillä turvapaikanhakijoilla, jotka tulevat valtioista, joissa yleisesti ottaen ei ole vakavaa riskiä joutua vainotuksi, saattaa olla perusteltu syy hakea turvapaikkaa. Tämä voi tapahtua "pikaturvapaikkamenettelyllä" edellyttäen että turvapaikanhakijan yksilölliset syyt selvitetään.
Takaisin listaan
24. Miten tulisi kohdata hallitusten ja paikallisen väestön sopimusta koskevat huolenaiheet?
Monet huolenaiheet johtuvat väärinkäsityksistä. Sopimus ja lisäpöytäkirja muodostavat vain yleiset oikeudelliset puitteet, joissa valtiot voivat kehittää pakolaispolitiikkaansa, ja hallituksia koskevien velvoitteiden täyttämien ei ole niin vaikeaa kuin jotkut luulevat. Jos pakolaisten annetaan jäädä maahan ilman että heille annetaan kunnollista oikeusturvaa, saattaa syntyä "harmaa vyöhyke", josta voi pahimmassa tapauksessa kehittyä vakava turvallisuusongelma tai poliittinen ongelma.
Takaisin listaan |
|
|
- pdf
Esite kysymyksiä ja vastauksia vuoden 1951 sopimuksesta englanniksi – koko: 21 kb
|
|
|
